10.11.2014

Valkoinen metsä



Isänpäiväsunnuntai. 
Valkoinen aamu.

Käytiin taas eilen Minnin kanssa samoilemassa Taivalvaaralla, joka oli kauttaaltaan kuuran ja lumen peitossa.


kuusen helmuspitsit

Näköalapolku


Maisema erottui vain hämärästi puiden latvusten takaa, sen verran paksu pilviverho roikkui vaaran yllä. Vaara on lakea lukuun ottamatta täynnä pieniä ja suuria suppia, joiden lomassa pujoteltiin pieniä harjanteita pitkin. Olen nyt keksinyt, että kamerastani puuttuu laajakulmaputki jolla saisi kunnon maisemakuvia. Puhelimella saa vähän puutetta paikattua, mutta ei luurikuvia voi verrata järkkärin kuviin, kumminkaan.


Minni maastoutuu näihin väreihin melko täydellisesti :)


pikku söpöläinen.. vauva!
 Kävin myös laskettelukeskuksella katsomassa miten näillä malttamattomilla laskettelukauden odottajilla sujui reilaaminen :) Hyppyrin valmistelu oli vielä vaiheessa kun pääsin paikalle.





Anna

Aleksi

Leo




Taitavia nuoria! Olisi varmasti rähmälläni tuon putken päällä jos kokeilisin samaa.



Tulis nyt vaan äkkiä se oikea talvi! Eilen alkoi sataa vettä tässä vaiheessa, ja tuntia tai paria myöhemmin metsä oli jo musta, kuurat ja lumet sulaneet vesisateessa puiden oksilta. Voi itku.. mutta kyllä se talvi sieltä tulee, aina se on tullut tähän asti ja tulee se tänäkin vuonna!

Isälle vielä rakkaita isänpäiväterveisiä! :-)

8.11.2014

Pärjänjoki


Pärjänjoki
Akvarelli 26 x 36 cm
Hp 90,-

Vaikka nimesin tämän maalauksen Pärjänjoeksi, maisema on kuvitteellinen. 
Tämä näkymä voisi löytyä vaikkapa Loukusasta. Tai Syötteeltä.



Lämpimiä sävyjä. Niin, vaikka ulkona oli eilen mielettömän kaunis auringonpaiste ja pakkaslumi kimalsi. Kävin Minnin kanssa pitkän kävelylenkin Taivalvaaralla ja oli pakko pysähtyä monta kertaa ihastelemaan maisemia - niin tuttuja mutta aina vaan henkeäsalpaavan kauniita. 

Mikä parasta, aina tuntuu löytyvän joku polunpätkä jota en ole ennen kulkenut. Joku notkelma jota en ole nähnyt. Harmi vain että puhelimen akku ei kestä kylmää (pakkasta oli aamulla -18) enkä saanut yhtään kuvaa retkeltä.. mutta koitin sitä kovemmin imeä näkymiä tuonne aivolohkoihin, etten vain ikinä unohtaisi miltä siellä eilen näytti.


Ihanaa lauantaita!

1.11.2014

Aamulenkillä kameran ja koiran kanssa




Aurinko on paistanut nyt kaksi päivää, kiitos siitä :)
Kävin kameran kanssa metsässä niin eilen kuin tänäänkin, ja tässä kuvasatoa molemmilta aamuilta.





Aamulenkkikaveri Minni (takapuoli ainakin)

"Kummitusmetsä" kodin läheltä. 
Lähiympäristön pojat tämän metsän taisivat nimetä.

Ihan kotitien toisella puolella, vastapäätä meidän taloa, on myös "Inkkanokan metsä", jonka nimi tulee metsikön keskellä olevasta Inkkanokan lammesta, jossa legendan mukaan asustelee lapsia pelotteleva Inkkanokka. Saman tarinan mukaan lampi on pohjaton, mutta kyllä me silti siellä rantamilla etsittiin sammakoita. Naapurin hurjapääpojat seilasivat jopa lautalla.




Tiaisia lennähti meidän yläpuolelle koivujen oksille sirkuttelemaan. 
Ne olivat ihmeen pelottomia ja uteliaan oloisia, juttelivat siinä keskenään (meistä varmaan) ja meillekin, viheltelin takaisin. Tuit tuit tuit.
Hypähtelivät oksalta toiselle ja sitten lepattivat takaisin metsään.


Iijoki


Hyvää pyhäinpäivää!

Valkoinen kuppi




Tämä asetelma on ollut työn alla jo tosi kauan, toista vuotta varmaan.
Mallina minulla on ollut Daniel J Keys'in öljymaalaus (tarkemmin ottaen kuva maalauksesta), joskaan en ole tehnyt siitä tarkkaa kopiota. 

Suosittelen lämpimästi vierailua Danielin sivulla:
http://danieljkeys.com/

Ihanan eläväisiä ruusuja ja mitä kaikkea.. upeita värejä... niin eläviä kukkia ja tuoksuvia hedelmiä, nam!

Huomasin muuten että Danielilla on sivullaan sama sitaatti kuin minulla tuolla yläreunassa :)
Liekö kopioinut minulta, khmmmmmh ehhehe ;)

Every artist dips his brush in his own soul, and paints his own nature into his pictures. - Henry Ward Beecher




Valkoinen kuppi
Akvarelli
koko 26 c 36 cm, hp 90,-

31.10.2014

Pioneiden uusi elämä


Minua on aina hieman kaihertanut tämän pionimaalauksen hailakkuus. Tiesin että tähän voisi saada lisää ytyä tummemmalla taustalla, koska olen tehnyt aiemminkin samanmoisia valkoisia pioneja.

Ainoa este on ollut se pikkuseikka, että kehystytin työn heti sen valmistuttua, enkä sittemmin ole raskinut purkaa kauniita teippauksia :D Sitä paitsi ajattelin että ehkä joku tykkää tästä näin. 

No nyt päätin että teen sen mitä olen halunnutkin tehdä ja veistelin teippaukset puukolla auki.

ennen

Laveerasin taustan hehkuvan punaiseksi ja sekoittelin sekaan siellä täällä sinistä. Kylläpä oli mukavaa, ja avot, olen tyytyväinen että rupesin työhön.

Nyt kun maalausta katselen tässä ruudulla, niin huomaan että tuo yksi sininen "kolo" täytyy vielä maalata sinipunaisella umpeen.

jälkeen

Kesän hehku
akvarelli 26 x 36 cm
Hinta ilman kehystä 80,- / kehystettynä 120,-
(kehyksenä paspiksen lisäksi kapea, vuosien saatossa kuljetuksissa ja varastossa pari pientä kolhua saanut kullanvärinen puulista)

30.10.2014

Täysikuun ja aamuyön pöllöt

Lisää pöllöjä.

Maalasin näitä pöllöjä muiden töiden ohessa, koska, kuten olen ennekin sanonut, akvarelleja on hyvä olla työn alla useampi samaan aikaan, jottapa värit ehtivät kuivua välillä.

Ja koska pöllöjä on kiva maalata :)

Täysikuun pöllöt
akvarelli 26 x 36 cm
Hinta 80,-
Nämä pöllöt ovatkin yksilöitä, ja näköjään suhtautuvat kuutamoon jokainen tavallaan.

Täysikuun pöllöt - yksityiskohta

Ja toinen pöllistely.
Matin (7v.) mielestä siipiänsä levittelevän pöllön toinen siipi on rikki ja pitäisi korjata, mutta ei suinkaan, sulat vain ovat menneet vähän epäjärjestykseen tuossa lepatuksessa :)

Aamuyön pöllöt
Akvarelli 26 x 36 cm
MYYTY

26.10.2014

Iijoki


Iijoki, akvarelli 26 x 36 cm
Hinta 90,-
MYYTY


Vaikka ruska on jo mennyt, maalasin viikonlopun aikana tämän syksyisen ja utuisen joki/metsämaiseman. 

Ihan meidän kodin kohdalla Iijoen toisella puolella nousee tällainen kuusikkoinen vaara. Minusta se näytti lapsena synkältä ja siltä että siellä varmasti asuu karhuja, kunnes kävin lumikenkäilemässä siellä eka kerran pari vuotta sitten - lapsena en koskaan käynyt joen toisella puolella. 

Heti kuusivyöhykkeen takaa löytyikin taloja ja peltoa. Tiesinhän minä että siellä päin on asutusta, mutta silti yllätyin siitä miten kapeaksi kuusivyöhyke jäi. Aika jännä miten koko lapsuuden ja nuoruuden eläneet mielikuvat muuttuvat hetkessä, ja samalla jokin salaperäisyyden lumo särkyy.. mutta onneksi koskemattomia ja tutkimattomia metsiä löytyy niin paljon kuin vain ehdin niitä koluta.

Tuolta pusikon varjoista voisi pilkistää pieni silmäpari..


Voihan näitä värikkäitä maisemia muistella, kuvitella ja maalata vielä, vaikka luonto onkin vaihtanut jo valkoisemman asun ylleen :)


Tässä vielä pari valokuvaa kännykästä tältä syksyltä.

Iijoki ihan itse

Maitohorsma