2.12.2015

Tuiskua karkuun - kyytiä poroille

Minulta on kyselty näitä poroja lisää, ja kun varastossa on ollut yksi pari vuotta vanha poromaalaus johon kukaan ei ole tykästynyt (no en kyllä itsekään, ei voi moittia), päätin antaa työlle uuden elämän.

Tein saman tempun jonkin aikaa sitten yhdelle rantakoivu-maalaukselle, jos joku muistaa, ja möinkin  maalauksen sitten aika pian. Samoin kävi tälle porotyölle; tämä löysi uuden kodin saman tien :) Jei!



Tässä vielä pikkukuva siitä maalauksesta joka hautautui tuonne alle. Hyvä aihio kumminkin :)



Asetelmia kehyksissä

Sain kehystoimituksen tällä viikolla ja toimitin saman tien myös Lumimyrsky-poromaalauksen Taivalkosken terveyskeskuksen vuodeosastolle. Siellä voi käydä katsomassa työtä livenä, jos jotakuta kiinnostaa :)

Tilasin myös näihin  maalauksiin kehykset. Tässä olis vaikkapa joululahja- ja synttärilahjaideaa äitille, mummolle, anopille, siskolle.. kuitenkin aina naisellisia ja romanttisia ehkäpä nämä asetelmat, minkä vuoksi näen ainakin tämän ensimmäisen asetelman ja viimeisenä olevan pionin sydämen naisen seinällä. Kaksi keskimmäistä ruskeine kehyksineen ovat neutraalimpia.


Hedelmiä ja ruusuja
40x50 cm
Öljy
Hp kehystettynä 360,-

Auringonkukka-asetelma
Akryyli, koko 25 x 30 cm
Hp kehystettynä 160,-

Asetelma Arabian kannu ja koiranputket
Öljy/akryyli, koko 27 x 35
Hp kehystettynä 200,-

Pionin sydän
Akryyli, koko 24 x 30
Hp 150,-

7.11.2015

Lumimyrsky

Lumimyrsky
Akryyli kankaalle
koko 100 x 70 cm
Tilaustyö
(hp tälle 480,-)
Ateljee käy ahtaaksi näin suuren työn kanssa..
Tuo vasemmanpuoleisin on niin kaunis poro..

Pyysin Facebook-sivulla nimiehdotuksia valmiille maalaukselle, ja ehdotuksia tuli noin 30 yhden iltapäivän aikana, vautsivau! Ja tosi hyviä ehdotuksia olikin, oli vaikea valita. Mutta se on mukava vaikeus kun pitää paljosta valita :)

Ehdotuksissa oli esim. Tokka tuiskussa, Pakoporot, Villi ja vapaa, Pyryporot, Vaellus, Kotia kohti, Poromyrsky, Tuiskua pakoon, Tunturista tullaan... Siis tosiaankin loistavia nimiä.
Ensi kerralla valkkaan näistä nimiehdotuksista, kun taas maalaan juoksevia poroja :)

2.11.2015

Täältä tulee poroja

Sain mitä mieluisimman taulutilauksen Taivalkosken terveyskeskukselta. Terveyskeskus oli saanut rahalahjoituksen taidehankintoihin, ja minä puolestani sain kunnian toimittaa vuodeosastolle taidetta.

Vuodeosaston seinillä on jo neljä akvarellia eri vuodenajoista sekä yksi akryyliväreillä tehty pionimaalaus. Sisääntulon käytävän suuri seinä kaipasi myös maalausta; vastakkaisella seinällä on abstrakteja kuvioita jotka hyvinkin voisi kuvitella tunturimaisemaksi. Toiveena osaston naisilla oli poroaihe, ja koska minulla ei ollut varastossa tuohon paikkaan sopivaa taulua tai tauluja, kaivoin ateljeen perältä yhden suurimmista maalauspohjistani.

Mallina on Kimmo Kuortin upea porovalokuva, jota Kimmo lupasi auliisti käyttää. Kimmosta on siistiä jos joku taiteilija haluaa käyttää hänen kuvaansa mallina, ja arvatkaapa vaain kuinka siistiä se minusta on?!? :) Tosi siistiä.


Heijastin kuvan videotykillä kankaalle ja luonnostelin porot hiilellä

kankaassa oli pieni painauma, mutta se hävisi kun aloin vedellä pohjamaalia pintaan





kokoa on 100 x 70 cm

Tässä vaiheessa olen menossa. En tiedä vielä tuleeko taustalle myös epämääräisempiä, lumituiskun seasta erottuvia porohahmoja. Ehkä!

Tätä maalatessa pieni ateljee alkoi tuntua ihan liian pieneltä. Ensinnäkin jo tilan kanssa, mutta myös ilmanvaihdon.

Saattaa tulla muutto eteen maalauskamppeille, jahka tässä saan inspiraation siihen projektiin :)

30.10.2015

Meidän Minni

Tämä postaus on omistettu meidän rakkaalle karvakuonolle, Minnille.

Minnille, joka ei enää juokse eikä hauku, ei heiluta häntää eikä hyppää sohvalle tai odota ovella kotiintulijoita.

Juokse Minni, juokse

Kalalla
Pari viikkoa sitten me jouduttiin luopumaan rakkaasta kaveristamme Minnistä. 
Minut on yllättänyt se miten syviä tunteita, surua ja isoa ikävää Minnin kuolema on herättänyt. Ikävöin Minniä päivittäin. Kurkkua kuristaa, kun kuvittelen kuulevani sen tassun rapinan lattialla ja sitten muistan ettei se tulekaan enää koskaan. 


Bestikset, Bruno ja Minni 


Usein minua ärsytti kun Minni hyppi ovella minua vasten niin etten päässyt kauppakasseineni sisälle. Se oli niin innoissaan kun tulin kotiin ettei voinut hillitä itseään. Ja sekin ärsytti kun Minni kävi kaivamassa roskiksia tai jäi kiinni keittiön pöydälle kiipeämisestä. Haukkui ohikulkijoita ja varsinkin jokaisen vieraan, joka uskalsi tulla etuovesta sisälle asti. Nyt soisin sen hyppivän, kaivavan, kiipeävän ja haukkuvan. Ja nyt minua harmittaa että joskus niin ärsyynnyin.




Aiemmin en ymmärtänyt lemmikkiä surevia ihmisiä sillä tavalla kuin nyt. Sehän oli vain koira. Niin. Sitä on vaikea selittää jollekin, jolle eläin ei ole ollut perheenjäsen. Jolla eläin ei ole ollut niin arjessa mukana. Aina, joka paikassa. 





Uiminen ei Minniä kiinnostanut, mutta uintiretket kyllä :)

Kukkia äitille.. aaaw


Kostonjärvellä



Partanaama tyttö

Minni oli kaikessa mukana, ihan sama mitä tehtiin se oli valmis lähtemään -kunhan oltiin yhdessä.
Se tuli eteiseen seisomaan ja odottamaan saako luvan lähteä mukaan, ja jos sanoin että ei Minni nyt voi lähteä, Minni painoin pään alas ja käveli pois. Minni ei tehnyt itsestään koskaan suurta numeroa, se oli nöyrä. Se osasi myös olla nolo tehtyään jotain luvatonta, ja usein paljasti olemuksellaan tehneensä kiellettyjä juttuja.


Minni ei myöskään vouhottanut eikä kerjännyt huomiota, mutta Juha opetti sen nauttimaan rapsutuksista ja antoi sille usein hartiahierontaa televisiota katsellessaan.




Näistä retkistä me nautittiin. Minä ja Minni. Minnin kanssa aloin harrastaa metsässä liikkumista, koska en ollut siellä koskaan yksin. Me samoiltiin ja ajeltiin karttojen kanssa ennen käymättömiä polkuja ja teitä, ja juostiin poluttomia korpia.

Taas mentiin



Viime kesän retkiä. Nämä kaksi rakastivat toisiaan.


Ensin luulin Minnin lihoneen. Sitten luulin sen olevan raskaana. Lopulta käsitin sen olevan pahasti sairas, kun se ei halunnut enää maata ja hengitti raskaasti. Se viimeinen yö Minnin kanssa oli kärsimystä meille molemmille, valvoin sitä silitellen ja rukoillen että se selviäisi aamuun ja lääkäriin asti. Uskoin että kun vain saisin sen lääkäriin, kyllä lääkäri sen hoitaisi. 

Mutta ärhäkäs syöpä oli levinnyt Minnin suolistoon, kolme isoa kasvainta löytyi ja niitä olisi saattanut löytyä enemmänkin jos olisi etsitty. Seisoin Annan kanssa leikkauspöydän ääressä, eikä kumpikaan varmasti unohda sitä hetkeä koskaan. 
Mitään ei ollutkaan tehtävissä. 

Minnistä jäi paljon muistoja, paljon kuvia. Ja tämä ikävä.

Onnellisena maalla, kukkaniityllä
Viime kesänä omalla takapihalla
Me. Olit rakas.

15.10.2015

Sunnuntairetkellä



Tässä muuan sunnuntai sitten käytiin Loukusassa syysretkellä Mustaltalammela Hoikanvaarassa, parin kilometrin päässä talolta. Umpikorpea ja porojen polkuja. Harju, joki, metsä, suo, vaaranrinne, taimikko, valtavan isoja mutta jo makeutensa menettäneitä mustikoita, yön jättämä kosteus varpujen lehdillä ja varsilla, pakkasöiden jo keltaiseksi ja oranssiksi värittämiä puskia ja puita.


Anna

Minni ja minä


Näkymä Loukusanharjulta alhaalla luikertelevalle Pärjänjoelle, ja siellä se määränpääkin, Hoikanvaara, siintää


Pojat halusivat käydä kumppareissa suolla mutkan, me lenkkari- ja vaelluskenkäihmiset pysyteltiin kuivemmilla mättäillä.

Hoikanvaaran sisäänkäyntikalliot
Kuinkahan kauan tämä kelo on maassa pötköttänyt?
Puhumattakaan niistä vuosista mitä se on aikanaan jylhänä seissyt tällä paikalla vaaran laella.


Tässäkin paratiisissa vaani käärme.



Turvallisen matkan päästä sitä kateltiin. Suhisikin meille.



Puolukoita on ollut täällä tänä syksynä tosi vähän, mutta tällaisia useamman mollukan mättäitäkin löytyy. 



Annan lenkkarit kastuivat kosteassa metsässä, joten pistin ne siihen nuotion viereen kuivumaan....


Ja näin siinä sitten kävi. Yhyy. Eikä tuota enää jalkaan saanut. Yhtä kenkää Anna ei halunnut jalkaan laittaa.


Hyvästi te lenkkarit!

Yksi pikkupoika vielä istui tällä reissulla muurahaismättääseen, paljaalla pepalla tietty, mutta luulenpa että hän ei olisi kovin kiitollinen jos laittaisin tapahtumasta tänne kuvan.. 
Joten saatte tyytyä näihin tunnelmiin :)



Hyvää syksyä!